Tähän asti puhutaan klisein, toistamalla, kertaamalla, matkimalla aina vain. Kuvataan puu, oksa, kivi, kallio sen saman polun varrelta, jota kaikki ovat kulkeneet kerran tai kaksi. Ja kun saavutaan maahan, jossa kukaan ei ole käynyt, sanat eivät enää tottele tai tuo...
En ehtinyt kovin kauas kotoa kun tajusin: pystyn parempaankin. Lähikaupan sijasta kävelin hoivakotiin, josta lähetin äidille viestin: Täällä jano on kova. Täytän kymmenet lasit ja varmistan ettei kukaan valita. Äiti vastasi: Entä jauho, jota taikinaan tarvitaan?...
Odotin hyvää sanaa. Siksi kesti. Pohkeita kutittivat kesäheinät, kunnes syksyn kuolleet korret kääntyivät kohti. Niiden päät niin häijysti iskivät ihoon. Enkä väitä, että se iho enää olisi kuulas ja kimmoisa. Ei ole, mutta elossa yhtäkaikki. Kuulit kai miten kävi? En...
Riemu. Sekin aika tuli nyt. Ja se tuli välittämisestä ja välinpitämättömyydestä yhtaikaa. Mikä on tärkeää? Sinä siellä. Mikä on maailman tärkein asia? Et sinä vaan sinun suonissa virtaava veri, sinun keuhkojen liike, askeleet eteenpäin. Huuru lasissa jota vasten...
Sinä. Ainoani. Näetkö miten venymme virrassa? Se, mikä meistä katkeaa, on muu. Se, miten kauas yllämme, on kiinni vartemme paksuudesta ja laadusta. Liikaa venyessä valahtaa ryhti. Liikaa vahvistuessa katoaa jousto. Kuuletko miten rankamme laulaa? Kaunein laulu....
