Me emme liikuja pelkään:meidän kasammekellastuneita raajoja.Sojottavat jänteet.Haju jota ei koskaan kenenkääntulisi tunnistaa. Tällä kadulla asuvat sotilaatluulevat meitä laaksoiksi, kukkuloiksi,rakentavat rinnekasarmejakodeiksi likaisille lapsilleen. Kalu, sinun...
Naisena olemiseen ei tule taukoa. Tämä on yhtä turpaan saamista. Tätä pitää purra kirein leukaluin, vedet silmissä, kaiken aikaa. Oliko sinulla syy puhua perheen tärkeydestä juuri tänään? Oliko syy sanoa että minun mekkoni nostaa itsetuntoa? – Mitä? minä kysyin....
Pesä. Kolo. Koti. Uskonto. Isänmaa.En tahtonut sanoa paljon. Vaikka hän sohvankulmalla avaa sepaluksen ja vetää kuivuudesta karhein käsin pyhää lihaa kohti kotia, on aina unelma siitä miten vähästä hänen hengityksensä, sykkeensä, elämäntehtävä terävöityy tyyneen...
Kas niin, peli on pelattu.En välitä katsoa tulostaulua,numeroilla ei ole juuri virkaatyhjyydessä,joka tulee siitä, ettei enää ole hiottavana taktiikkaa,ei voi lukea vastustajan liikkeitä,ei vihelletä, ei hikoilla, ei enää. Tyytyväisyys, typerä sana. Vain pelissä on...
Rakastan taukoja sinun puheessa. Sitä kun pysähdyt miettimään. Rakastan öötä joota hmmää nohtajotka sinun suu päästäätietämättä että pala joka olisi tulossasaisi pudota vainminun povelleni, paljaalle. En minä sitä purisi. Puhaltaisin ilmaan.Hymyilisin hiljaa. Lupaisin...
