Hyvin pian siitä kun viimeksi puhuimme, putosin kuiluun ja pimeässä kosteassa kivionkalossa alaspäin menemistä on siitä asti pidellyt. Välillä olen tunnistavinani ohikiitävissä seinissä graniitin juovia ja ilahdun kodin ajatuksesta, lujasta ja pettämättömästä. Yhtä...
Eron aikana päästetyt puheet pitäisi lukita pieneen betoniarkkuun ja kaivaa arkulle kivikamaraan asti ulottuva kuoppa keskelle autiota liikenteenjakajaa, jolle yksikään paljas jalka ei ikinä astu. Eron aikana päästettyjen puheiden ja betonikuoren päälle pitäisi...
Hämillinen hahmo. Minä kysyn kuka hän on, eikä vastaa. Kysyn ketä hän syyttää, ja värähtämättä tuijottaa takaisin. Se, että erkanimme toisistamme, oli kuin koti. Missä tahansa muualla, ajattelin hetken ajan. Kuka tahansa muu. Hyvä ystävä, horisontti on ihan ihossa...
Etäällä hiihti mies. Näetkö nietokset? Pellon taakse on pyryttänyt aivan vaaka-antina vahva valkoinen muuri jonne hänen latunsa ykskaks upposi. Siellä hän nyt nojaa sauvoihinsa ja miettii: – Sukellanko?
Sanottakoon, että petin. En iholla enkä kosteina kuvina, vaan petin ja pirstouduin niin kuin ohut jää pettää. Tai vahva väistyy ja liukuu alta pois, jos on vastuuton kantaessaan taakkaa. Sanottakoon, että musersin meluni sisältäpäin. Että vaikenin ja vaikenemisesta...
