Odotin hyvää sanaa. Siksi kesti. Pohkeita kutittivat kesäheinät, kunnes syksyn kuolleet korret kääntyivät kohti. Niiden päät niin häijysti iskivät ihoon. Enkä väitä, että se iho enää olisi kuulas ja kimmoisa. Ei ole, mutta elossa yhtäkaikki. Kuulit kai miten kävi? En...
Riemu. Sekin aika tuli nyt. Ja se tuli välittämisestä ja välinpitämättömyydestä yhtaikaa. Mikä on tärkeää? Sinä siellä. Mikä on maailman tärkein asia? Et sinä vaan sinun suonissa virtaava veri, sinun keuhkojen liike, askeleet eteenpäin. Huuru lasissa jota vasten...
Sinä. Ainoani. Näetkö miten venymme virrassa? Se, mikä meistä katkeaa, on muu. Se, miten kauas yllämme, on kiinni vartemme paksuudesta ja laadusta. Liikaa venyessä valahtaa ryhti. Liikaa vahvistuessa katoaa jousto. Kuuletko miten rankamme laulaa? Kaunein laulu....
