Odotin hyvää sanaa. Siksi kesti.

Pohkeita kutittivat kesäheinät, kunnes syksyn kuolleet korret kääntyivät kohti. Niiden päät niin häijysti iskivät ihoon.

Enkä väitä, että se iho enää olisi kuulas ja kimmoisa. Ei ole, mutta elossa yhtäkaikki.

Kuulit kai miten kävi? En kuollutkaan.

Oljentynkien pistämistä koloista vuotaa niin lämmin virta, etten ikinä enää palele, en pakahdu, en pidättele.

Kuivuus ei ottanut yhtään askelta. Elossa olin, aina vain.

Tähkäpäitä pelto täynnä. Jyväset voi pian jauhaa.