Hämillinen hahmo. Minä kysyn kuka hän on, eikä vastaa.

Kysyn ketä hän syyttää, ja värähtämättä tuijottaa takaisin.

Se, että erkanimme toisistamme, oli kuin koti. Missä tahansa muualla, ajattelin hetken ajan. Kuka tahansa muu.

Hyvä ystävä, horisontti on ihan ihossa kiinni ja se on tyytymätön, turhautunut, eloton. Siksi sinun elävä kätesi kenties, kenties vielä tänään, olisi siirtymä.

– Eteenpäin, minä lupaan.

Mikä vitsi.