Rakastan taukoja sinun puheessa.

Sitä kun pysähdyt miettimään.

Rakastan öötä joota hmmää nohta
jotka sinun suu päästää
tietämättä että pala joka olisi tulossa
saisi pudota vain
minun povelleni, paljaalle.

En minä sitä purisi. Puhaltaisin ilmaan.
Hymyilisin hiljaa.

Lupaisin olla lempeä,
välinpitämätön, tyyni
siinä tuulessa
jonka teet.