Maailmassa on ympäri sinua.

Kuussa keikkui sirotin ja kallistui.

Yöllä satoi miehen murinaa,

kovaa, lämmintä ihoa

yöllä satoi sinua.

Lumisena leijuit minun maalle

missä pinta pulputti avointa haavaa.

Eikä iho ole ihoa auki, vaan valtimoa,

verestävää pohjavettä, kirvelevää päivää.

Vain yö satoi sinua.

Satoi vereslihan päälle kerros ohutta unta,

siteeksi sinertäville luomille satoi sinua.

Että voi elää.

Että voi nukkua.

Sinua.