1. Pyllähdys

Kohtasin kerran kimalaisen, joka ei välittänyt kukista. Se oli kamalan laiha, ja sillä oli mustat renkaat silmien ympärillä. Se oli joutunut kuulemaan kaikenlaista.

Sen isä komensi, että kukka on kimalaisen työ, ja vain kukkaa kimalainen syö.

Kimalainen selitti tyytyvänsä kovin vähään:
– En minä tarvitse mettä elääkseni, muutenkin närästää.

Jolloin sen äiti esitti:
– Etsi se oikee. Yksi on kirpee, toinen makee, kolmas soikee ja kutittaa kitalakee.

Kimalainen ravisti päätä, laihtui ja valvoi. Yksikään kukka ei sitä kiinnostanut.

Kaverit tylyttivät:
– Ei taida olla terälehtipoikia tämä kimalainen, on kokonaan toisella kannalla.

Kimalaista ketutti:
– On kai kukkien tykkääjiä jo tarpeeksi. Miksei yksi voi olla erilainen?

2. Pörinä

Puhutaanko supersankareista? Sellaisia ei ole. Ja toisaalta jokainen on sellainen.

Silti: vaikka eilen jaksoit kannatella maapalloa pääsi päällä vinosti hymyillen, ja tänään käytät kuunsirppiä liukumäkenä, huomenna alat väsyä.

Väsymys tulee aina. Jos ei huomenna, niin ylihuomenna. Tai ylihuomisen huomenna.

Rehvakkuus ei ratkaise asioita, vaikka sen avulla on joskus helpompi kulkea yhden hetken ohi. Jonkun kiusaajajoukon, jonkun tyhmiä tokaisevan, jonkun lällättävän, jonkun syyttävän. Rehvakas voi livahtaa ohi, sivuitse, välistä, vierestä. Melko helpostikin voi.

Rehvakkuus auttaa selviytymään yhdestä ja toisesta. Ainakin silloin kun ei tarvitse mennä suoraan läpi ja päälle.

3. Pyrähdys

Ihminen kestää monia asioita. Nälkää viikon verran, janoa pari päivää, unettomuutta peräti viikkoja.

Kimalainenkin kestää paljon. Moni kimalainen on sellaisesta hyvin ylpeä, kestämisestä. Se, että pörrää niityllä helteisenä päivänä puolikin kilometriä pysähtymättä on monen mielestä erityisen hienoa.

Silti meidän kimalainen, tämä kukista tykkäämätön, alkoi ymmärtää ettei pilkan tai tylytyksen kestämisessä ole pidemmän päälle järkeä. Ei siitä vahvistu tai viisastu yhtään, masentuu vain, ja tuntee itsensä pieneksi.

Paljon kestämistä supersankarillisempi asia olisi saada pilkka ja tylytys loppumaan.

4. Rähinä

Jos sinä olet joskus ollut vaikean päätöksen edessä, tiedät mitä tarkoitan. Päätöksiä voi siirtää, venyttää, lykätä tai jyrätä, mutta niitä ei voi kadottaa eikä poistaa.

Jos kimalaislapsi ei pidä kukista, sen täytyy löytää oma tiensä, pian. Perhe ympärillä, suku ja kaverit, kaikki puhuvat kukista. Sellainen, joka ei halua ottaa osaa suvun ja kaveripiirin, kimalaisten ja koko luomakunnan yhteiseen asiaan, joutuu koville. Se joutuu sukunsa ensimmäisenä etsimään vaihtoehtoja ja tekemään päätöksen jostakin muusta. Kai sillä siksi on suuri riski joutua eksyksiin, nähdä nälkää ja kuolla.

Kimalainen keksi sokerin. Tai oikeastaan sokeri keksi kimalaisen. Se heitti lasersäteensä surullisen kimalaisen silmään, ja sanoi:
– Tässä olen. Dah.

Sokeri on myös meidän ihmisten juttu. Valkoiset rakeet, jotka sädehtivät auringossa ihmisten terasseilla tai kesäisten niittyjen eväsretkiliinoilla.

5. Perillä

Viime kesänä kimalainen tuli meidän päivällispöytään aika röyhkeästi. Lupaa kysymättä ja ärsyttävästi pöristen. Minä huitaisin sitä kädelläni, mutta mies sanoi:
– Anna sen olla. Sillä taitaa olla nälkä.

Eikä kimalainen välittänyt meistä, pudottautui vain rakkaan sokeripalansa kimppuun kömpelösti kuin lentävä nallekarhu.
– Minä en ole ennen nähnyt sokerikimalaista, sanoi minun mieheni ja hymyili.

Ymmärrätkö – kukaan ei voi ryhtyä toisenlaiseksi kuin on. Ilo ei tule elämään muiden mieliksi tai toisten pakottamana. Ilo tulee omasta päätöksestä, pienestäkin, tehdä asiat omalla tavalla.

Ja ilo kulkee käsi kädessä rohkeuden ja vapauden kanssa. Jos oma tie ei alenna eikä arvostele toisia, ja sitä on hyvä kävellä, sen on kerrassaan pakko olla oikea tie.

Siksi minun vanha viisas mieheni hymyili. Hän on kiivennyt niin kauan, että tietää millaisia portaita pitkin me kaikki erilaiset ja ainutlaatuiset yksilöt olemme ponnistaneet kohti omia korkeuksiamme.

Kerran hän, kuten kimalainenkin, ylsi aivan ylimmälle tasanteelle asti, mutta se on kokonaan toinen tarina.